Matkan alku oli yhtä juhlaa kun KaljuNatsi heitti taisteluparin Pirkkalan lentokentälle. Honda ulvoi, natsi nauroi ja Vipattelija myhäili säästöä.
Ylpeä KaljuNatsi (KN) + Hondan sisus
Hyvän alun jälkeen alkoi kammottava visvoitus. Pirkkalan lentokenttä on karmea hikimaja jonka 2 terminaalista ei löydy edes Otto-maattia. Vipattelijan mukaan ulkomailla käteisen nostamisesta viedään härski 2,5e + 2% / nosto. Myöhäistä on itkeä omia virheitä hökkelikylän oloisessa terminaalissa, mutta vituttaahan tuo silti. Kostoksi päätimme harjoittaa askeesia ( runous tulee myöhemmin ), mikä tarkoitti ettemme ostaneet koneesta emmekä terminaalista mitään. Koneen (737-800) sisustaa voi kuvailla sanoilla muovinen ja hikinen. Tavattuani turvaohjeet edeltävän penkin niskatuesta n:nteen kertaan tajusin, että jokin kirja olisi ollut hyvä ottaa mukaan. Nyt luin Ryanairin inflight brosyyria .. huoh 3 tuntia.
Frankfurt-Hanh lentokentälle saavuttuamme oli kaikki paikat kiinni ja niin jäi käyttämättä tilaisuus voitonkaljaan ja ensimmäiseen blogaukseen. Hetken arvottuamme pääsimme autioituneen sotilastukikohdan kaltaiseen kylään ja hotellille jossa Fritz otti meidät vastaan. En tiedä onko kyyppari fritz mutta sen nimistä wlania nyt käytetään. Ihastuin myös ikihyviksi Vipattelijan sujuvaan saksaan jota vierestä seuraan kuunteluoppilaana. Siirryimme läheiseen saksalaiseen ruokalaan syömään.
Syömässä: vas. Dunkel Lager, Dunkel Hefeweize
Vuoden söpöin tapahtuma oli lentokentällä kun farkkuasuinen tiukka saksalaiskissa oli labbiksensa kanssa vastassa tuttujaan ja labradorinnoutajalla oli kukkapuska suussa. Oudon kameran vuoksi jäi kuva saamatta. Myöhäinen blogaus johtuu siitä kun ei saanut wlania toimimaan. Lääkkeeksi siirtyminen huoneen toiseen nurkkaan ja uusi pistorasia. Heti toimii. Halleluujaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti